Kuten tiedämme, DC-kontaktorin ja AC-kontaktorin rakenne on periaatteessa sama. Se koostuu kelasta, pääkontaktista, apukoskettimesta, armatuurista ja niin edelleen.
Jos tarkastelet varovaisuutta, näet, että eroja on vielä paljon.
Tasavirta kulkee, kun kosketin sulkeutuu ja katkaisee, jännite on erittäin korkea. Kaari on paljon suurempi kuin AC-kontaktorin. Magneettinen puhallustyyppi on parempi valita kaaren sammuttamiseksi. Toisin sanoen, tehdään kelan oikosulku, joka asetetaan kaarireitille sähkömagneettisen induktion vaikutuksesta, magneettisen puhalluskelan synnyttämä virta. Joten kaari on oikosulussa.
Koska tasavirralla ei ole pyörrevirtaa, kelan ydin voidaan valmistaa kokonaisesta raudasta. Se on vähemmän työvoimaa ja materiaalia kuin AC-kontaktorin käyttö.
DC-kontaktorin kela on myös erilainen. Koska pyörrevirtahäviötä ei ole, avainlämmityspiste on kelan DC-vastus. Joten tee kela pitkä ja ohut. Tämä auttaa poistamaan lämpöä.
Jos käytät yli 200A: n DC-kontaktoria, on kaksi kelaa, toinen käynnistyskelan ja toinen kelan pitämiseksi.
Kaksi kelaa toimii näin: ennen kuin virtapiiri on jännitteinen, pidä kela oikosulussa normaalisti suljetuissa koskettimissaan. Niinpä käynnistysjännite lisätään alkuun kelaan, jotta voidaan täyttää vaaditun suuren magneettivoiman käynnistämisvaatimukset. Mutta kun imu on valmis, tarvitaan vain pieni magneettivoima voiman ylläpitämiseksi. Siksi imun jälkeen kela irrotettiin normaalisti suljettujen koskettimien sarjan takia, joten käynnistysjännite jaetaan lähtökierukalla ja pitokelalla.
Koko kelan virta pienenee puoleen. Tehon laskennan mukaan tehonkulutus on pienentynyt neljäsosaan alkuperäisestä.
Tavoitteena on normaali toiminta ja energiansäästö ja kulutuksen vähentäminen.